Urut - lyhyt historia

Kreikkalaisen insinööri Ctesibiuksen keksimät ensimmäiset pilliurut
Urut ovat historiansa aikana kokeneet monia muutoksia. Tiettävästi ensimmäinen soitin, joka muistutti rakenteeltaan nykyaikaisia urkuja, syntyi Aleksandriassa 200-luvulla. Siinä oli neljä äänikertaa joista jokaisessa 13 pilliä. Urkuja käytettiin muun muassa sirkuksessa ja teatterissa. Hellenistisessä maailmassa uruista tuli sitten keisarillisten hoviseremonioiden soitin. Kun seremoniat saivat kristinuskon leviämisen myötä myös uskonnollisia sävyjä, tuli uruista luontevasti myös kirkollinen soitin.
Ensimmäiset varmat tiedot urkujen käytöstä jumalanpalveluksessa ovat 900-luvulta. Seuraavina vuosisatoina urut alkoivat levitä kaikkeen kirkolliseen käyttöön. 1300-luvulle tultaessa entisestä sirkussoittimesta oli tullut kirkon oma soitin.
Aikojen kuluessa urkuihin tehtiin vähitellen erilaisia parannuksia. Näitä olivat muun muassa äänialan kasvu ja alkuun varsin vaatimattoman jalkion mukaantulo. Maiden väliset yhteydet eivät olleet niin vaivattomat kuin nykyään, joten eri sivistysvaltioissa urut kehittyivät eri suuntiin. Urkujen myötä kehittyi omaan suuntaansa myös niille eri maissa sävelletty musiikki.

Museoitu Nauvon positiivi on 1600-luvulta.